Viimeinen kuukausi on mennyt ihastellessa pientä nyyttiä, joka on kietonut vanhempansa täysin pikkusormensa ympärille. Neiti on kovin rauhallinen tapaus, tosin kyllä temperamenttiakin löytyy, varsinkin ruoka-aikoina, silloin uhkaa äidille tulla välillä kiire.
Isosisko on ottanut uuden tulokkaan hyvin vastaan, alun kauempaa ihmettely on vaihtunut pusutteluun ja halailuun. Vauvaa muistetaan käydä useasti tervehtimässä leikkien ohessa ja tuttia tarjotaan mielellään, oli sille tarvetta tai ei. Mustasukkaisuutta on kyllä välillä havaittavissa, mutta onneksi hän osoittaa sen vielä meitä vanhempia vastaan, vauva on saanut olla purkauksilta rauhassa.
Pelkäsin etukäteen hieman sitä, miten elo kahden lapsen kanssa lähtee sujumaan, miten sitä jaksaa ja miten itsestä riittää kahdelle. Näin vähän yli kuukauden kokemuksella täytyy sanoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt, vauva nukkuu paljon ja kerkeän sillä välillä touhuta esikoisen kanssa. Syliä riittää kummallekin, vaikka se välillä vähän raskaalta tuntuukin. Myös oma jaksaminen on ainakin vielä ihan hyvällä tolalla, kiitos vauvan joka nukkuu - ainakin vielä - yhden pidemmästä unipätkästään yöllä, estäen näin äidin silmäpussien liikakasvun.
Kaiken kaikkiaan elämä on tällä hetkellä siis aika ihanaa, jatkukoon se samanlaisena mahdollisimman pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti