Sairastelua ja uudet muumimukit

Täällä sairastelu jatkuu, kukin vuorollaan nyt jo toista viikkoa. Alkaa olla jo vitsit vähissä, toivottavasti Sirkkusen huominen lääkärikäynti antaisi jonkilaisen ratkaisun asialle. On inhottavaa seurata vierestä kun toisella on paha olla.

Jotain ilon pilkahduksiakin on onneksi ollut, viimeisimpänä vähän aikaa sitten saamani muki. Helsingin World Design Capital vuoden kunniaksi julkaistu muumimuki ei aluksi aiheuttanut kummoisia värinöitä mutta lopulta päätin sen kuitenkin ostaa ja onneksi niin. Tuosta on hyvää vauhtia tulossa ihan lempparimuki.

Huomasin blogikierrosta tehdessäni että monessa oli maininta kevään uudesta mukista ja Arabian sivuilta löytyikin kuva Mymmelin äidistä. Ihana väri ja kuva, tuokin siis melko varmasti tulee hankittua kasvattamaan meidän jo muutenkin valtavaa kasvavaa kokoelmaa. Samoin taitaa käydä uuden kesämukin Primadonnan hevonen kanssa. Tykkään todella paljon tuosta yksityiskohtaisemmasta kuvitustyylistä ja väreiltään tuo on just mukavan kesäinen. Julkaisupäivä Mymmelin äidillä on 1.3. ja Primadonnalla 16.4..

 

Ei ihan mutta melkein

Koska makkarista puuttuu edelleenkin kaikkea pientä (esim. listat ja uusi päiväpeitto) saatte tyytyä jo valmiisiin yksityiskohtiin, kuten esimerkiksi tähän String-hyllyyn, josta mä tykkään kovasti.

Kirjoille tämä oli alunperin tarkoitettu, mutta meneehän se näinkin :)

Tildailua

Löysin remonttisiivousta tehdessäni makkarin lipaston laatikosta sinne joskus aikojen alussa unohdetun Tilda-sarjan kirjontatyön. Ajattelin ensin siirtää sen kirppislaatikkoon, mutta sitten innostus iskikin päälle ja sopivat langat löydettyäni pistelin sen valmiiksi parissa päivässä.

Tarkoitus oli ensin jättää kuva värittämättä mutta jotenkin pelkät ääriviivat alkoi tuntua liian valjulta. Hain Sinooperista kangasvärejä ja lopputulos on ihan kiva, ehkä hitusen liian romanttinen mun makuuni mutta tykkään kuitenkin. Ja täytyy kai mun tästä tykätä kun kangasvärien mukana toin kotiin kaksi lisää :) Poistomyynnissä olivat, joten hintaa ei paljoa jäänyt.

Hanhi on jo työn alla, Sirkkuselle menossa se. Lumiukot jos saisin jouluksi valmiiksi ja vaikka jonkun tyynyt päälle ommeltua.

Kirppisvuosi avattu

Vuoden ensimmäinen kirppiskäynti siis tehtynä, kauan sitä joutuikin odottamaan! Kauppareissun yhteydessä piipahdin nopeasti Monitorilla ja oikein mukava oli pitkästä aikaa kierrellä. Jospa vain kerkeäisi useamminkin!

Riihimäen Lumihiutale-lasit yht.2€

4kpl lasikoristeita, olisikohan jostain kattokruunusta, yht. 2€. Koukku aikaisempi kirppislöytö.

Neuleliivi 3.50€, kuva ei anna tälle oikeutta, ei ole ollenkaan näin möhkömäinen päällä!

Taas arvotaan

Anringolla on arpajaiset ja palkintona erittäin mukavan näköiset Me&I:n Magic knickersit. Käykäähän osallistumassa, minäkin aion!

Perjantai, äntligen!

Vihdoinkin voisi tosiaan sanoa, mennyt viikko on ollut jos ei muuta niin ainakin todella vaativa. Sirkkuseen iski flunssan/nuhakuumeen jälkitautina korvatulehdus ja samaan syssyyn alkoivat neitin poskihampaat ilmoitella olemassaolostaan. Ja sitten loppuhuipennukseksi sairastuin itsekin. Viikonloppu tulee siis todellakin tarpeeseen. Suunnitelmissa löhöilyä, telkun katselua ja teen juontia sekä löhöilyä. Mainitsinko jo löhöilyn?

Viikonlopun löhöilyputken aloitin -kuten jo monena perjantaina- sisustusohjelmalla. Jimiltä perjantai-iltaisin klo.20 tuleva Ruotsin kaamein koti (mistähän tuokin nimi on keksitty!), oikealta nimeltään Design: Simon&Tomas. Olen totaalisen ihastunut näihin kahteen sisustussuunnittelijaan ja heidän tapaansa tehdä muutoksia kulloisessakin kohteessa. Ratkaisut eivät aina välttämättä ole oman makuni mukaisia mutta jokaisesta muutoksesta löytyy kuitenkin jotain mielenkiintoista. Ja mikä parasta, miehet eivät pelkää käyttää värejä! Ei mitään kokovalkoista, vaan rohkeita yhdistelmiä ja hienoja yksityiskohtia! Ehdottomasti siis katsomisen arvoinen.




Ps. Tämän iltaisen jakson uusinta tulee huomenna klo. 14.10 :)

Haaveissani mun

Kotiäitinä napapiirillä –blogin St.Brigitten inspiroimana päätin koota oman haavekuvani. Myönnän olevani kova haaveilemaan, osa näistä haaveista on toteuttamiskelpoisempia kuin toiset mutta haaveillahan aina saa…

Koska tällä hetkellä päällimmäisinä ajatuksissa ovat isompi asunto ja auto, näyttää tämä kollaasi tältä, näiden kahden toteutumisesta on tämän vuoden puolella vielä toiveita, kiitos työpaikan saannin. Lisää aikaa ja rahaa kuuluvat tällä hetkellä sarjaan utopia mutta pitäähän jotain jättää tulevaisuuteenkin. Lisäksi haaveissa siintävät sisustukseen liittyvät asiat. Artekin ruokailuryhmää olen murteella sanottuna himiöönyt jo todella kauan, pöytä valkoisella kannella ja kahdeksan tuolia. Kateellisena olen monta kertaa seurannut blogeista miten noita tuoleja on löydetty roskalavoilta, itselle kun vastaan on tullut lähinnä oksia ja lehtiä. Björknäsin hyllystö on toinen ikuisuushaave. Tuo valaisin on uudempi ihastus ja uskoisin sen näyttävän todella hienolta meidän olohuoneen lipaston päällä.

Rauhallisuutta, pyydän



Kuva: allposters.fi

Oletteko huomanneet sellaista ilmiötä, että jokin josta aluksi ei pidä yhtään, alkaakin tarpeeksi monen toiston/näkemisen jälkeen näyttämään tai tuntumaan yhä houkuttelevammalta. Mulle kävi näin yllä olevan julisteen kohdalla. Kun ensimmäisen kerran näin sen lehden sivulla, ihmettelin mikä idea siinä oli ja miten kukaan haluaisi tuollaisen seinällensä. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa kyseisen teksti silmiini osui eri blogeissa ja lehdissä, alkoi se tuntuakin aika kivalta ja lopulta suorastaan vastustamattomalta. Kun otin asiasta selvää, huomasin, että tarina tekstin takana on oikeasti vakava ja mielenkiintoinen. Wikipedia kertoo julisteesta näin: “Keep Calm and Carry On was a propaganda poster produced by the British government in 1939 during the beginning of the Second World War, intended to raise the morale of the British public in the event of invasion.”

Täytyy kai se myöntää, kyllä mä sen lopulta tilasin :) Etsystä löysin kivan värisen ja kokoisen version, mielestäni vielä suhteellisen halvalla (helposti innostuva, minäkö?).

Julisteen teksti tuntuu nykyäänkin ajankohtaiselta ja olen huomannut itseni sitä viime päivinä toistavani yhä uudestaan. Viime aikoina päälle painanut kiire huipentui viikonloppuun ja kummitytön ristiäisiin. Ristiäiset itsessään olivat ihanat ja tyttö varsinkin valloittava, mutta kun siihen otetaan mukaan ristiäispaikalle ajo (250 km suuntaansa) ja yöpyminen hotellissa, jossa naapureiksi sattui sopivasti ei niin selviä juhlijoita sekä lisäksi kotimatka joka venyi niin että Sirkkunen nukahti vasta puolilta öin, ei maanantai-aamuna paljoa naurattanut. Tämä maanantai kun oli siitä erikoinen päivä, että kyseessä oli Sirkkusen ensimmäinen hoitopäivä. Hoitopaikan ovesta astuivat sisään siis aika väsyneet tytär ja äiti. Onneksi kuitenkin näyttää näiden ensimmäisten päivien jälkeen siltä, että neiti viihtyy hoitopaikassaan ja hoitotädit vaikuttavat todella mukavilta, helpottaa äidin oloa huomattavasti.  Edes yksi – tosin kaikista isoin - stressin aihe vähemmän. Jospa se tästä lähtisi elo rauhoittumaan, toivotaan niin.

Keep calm and carry on!