Viime viikkojen ja päivien aikana on erilaisia voiteita kulunut tuubikaupalla sekä äidin, että tyttären johdosta. Minua on kiusannut jo joulukuun lopulta lähtien lähes kokoaikainen jalkojen ja käsien kutina (ei kämmenissä tai jalanpohjissa, kaikkialla muualla kyllä). Olen itse itselleni diagnosoinut PUPPP:n eli tuttavallisemmin raskausihottuman, vahvistus tähän tulee melko varmasti seuraavassa neuvolassa. Kutina on ollut välillä suorastaan helvetillistä, olen herännyt monena yönä raapimaan ja rasvaamaan ihoa. Usein näitä herätyksiä on ollut monta per yö. Ainoa aine, joka tähän kunnolla tehoaa on kortisonivoide, joka paksuna kerroksena vie kutinan lähes saman tien pois, kunnes kuivuttuaan sama homma alkaa alusta - jos ei sitten ole siirtynyt muualle. Kaiken raapimisen seurauksena sekä jalkani, että käteni ovat yhtä rupea, olenkin monesti kiittänyt, että nyt on talvi. Näitä jalkoja kun ei shortseissa tai capreissa paljon näyteltäisi.
Terveyskirjaston mukaan parannuskeinona tähän on synnytys, sitä siis odotellessa. Nyt mennään raskausviikoilla 30+6 eli maksimissaan 9 viikkoa vielä, jaksaa jaksaa....
Sirkkunen taasen sai vähän yli viikko sitten ensimmäiset näppynsä, jotka parin päivän kuluttua muuttuivat oikein komeiksi vesikelloiksi. Vesirokkohan se tuli vierailulle ja sitä ollaan nyt paranneltu. Onneksi tauti on näyttänyt itsestään varsin lievän version, jos rakkoja ei olisi näkyvissä, ei neitistä sairautta huomaisi. Viimeisiä vesikelloja viedään, eli tauti alkaa olla voitettu. Päästäisiinpä näin helpolla tämän vielä vatsassa olevan kanssa.
Kirppiksillä olen kerinnyt käydä raapimisiltani pari kertaa, seuraavaksi lisää niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti